keskiviikko 8. elokuuta 2018

UNIKLUBI / JCR Kyläjuhla, Jääli // 16.6.

Postaus tulee liki kaksi kuukautta myöhässä, mutta tänä kesänä olen pyrkinyt nauttimaan ulkoilmasta ja olemaan vähemmän sisällä. Palataan kuitenkin kesäkuun tunnelmiin nyt.

16.6. lähdin noin kahdenkymmenen kilometrin päähän kodistani katsomaan Uniklubia. Jääli on osa Kiiminkiä, joka puolestaan kuuluu kuntaliitoksen myötä Ouluun. Eli käytännössä olin katsomassa Uniklubia ihan kotinurkillani. Toki jouduin kulkemaan paikalle bussilla 40 minuuttia mutta kuitenkin. Bussini lähti tätä nykyä entisen kouluni kohdalta (lähin pysäkki, josta pääsin Jääliin) ja bussini lähti 13:03 kohti Jääliä. Bussimatkalla ehdin miettiä kaikenlaista. Jälleen oli tiedossa lempiyhtyeen keikka. Saavuin ihan Jäälihallin viereen joskus 13:40. JCR Kyläjuhla järjestettiin Jäälihallin edessä, siihen tehdyllä festivaalialueella. Uniklubin lisäksi siellä oli paikallinen Moskah, Pete Parkkonen ja Kotiteollisuus. Portit aukesi viideltä, joten mulla oli runsaasti luppoaikaa. Välillä kieltämättä mietin, olisiko pitänyt tulla hieman myöhemmin. Toisaalta, oli siinä hyvätkin puolet saapua aikaisin.

Moskah aloitti 17:30. Uniklubin olisi pitänyt aloittaa 18:45, mutta aikataulut venyivät ja he alottivat vartin myöhässä. Näin ollen setistä jäi kuulematta kaksi biisiä, Näiden tähtien alla ja Kaikki mitä mä annoin. Joka tapauksessa oli loistava keikka, kuten aina. Tätä ennen olin nähnyt heidät viimeksi 26.5. Toijalan Kruunassa ja Klaavassa. Siitä en valitettavasti tee erillistä postausta, mutta kuvia löytyy Instagramistani laurakahilainen 


UNIKLUBIN SETTI JCR KYLÄJUHLASSA //
Tulennielijä
Polje
Melankolia
Rakkautta ja piikkilankaa
Pakkopaita
Maailma puhaltaa
Kukka
Hei hei tähdenlento
Hauras mieli
Laavaa
Koko talvi kesämökillä
Huomenna
Vnus
-------------------
Näiden tähtien alla
Kaikki mitä mä annoin

Oon kiertänyt Uniklubin perässä 28. toukokuuta 2016 lähtien. Samana vuonna täytin 18 (22.5.) eikä mulla tosiaan oo aiemmin ollut mahdollisuutta päästä keikalle. Ensi vuonna tulee 15 vuotta siitä, kun mä löysin ton bändin. Hullua. Hullua on myös se, mitä kaikkea mä oon päässy kokemaan tässä parin vuoden aikana just Uniklubin ansiosta. Yhtäkään reissua tän bändin takia en oo katunu, päinvastoin. Mut on otettu paikasta riippuen ihanasti vastaan.

Seuraavasta Uniklubin keikasta mulla ei ole tietoa, mutta uskoisin että sekin asia selviää elokuun aikana. Tottakai tässä alkaa olemaan jälleen hinku keikalle, sillä Uniklubin keikalle en ole päässyt kesäkuun jälkeen.

 
 
 
 
 

Maailman paras yhtye ja maailman parhaimmat ihmiset <3

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Uusien haasteiden edessä

Vietin ammattikoulun päättäjäisiä perjantaina 1.6. Tuntuu hullulta, miten nopeasti aika loppujen lopuksi kuluikaan. Muistan elävästi sen, kun elokuussa 2015 menin ensimmäisen kerran koululleni, amiksen ensimmäisenä päivänä. Muistan sen jännityksen määrän. Kaikenlaista on ehtinyt tässä kolmen vuoden aikana tapahtua niin koulussa kuin senkin ulkopuolella. Enemmän on tainnut kuitenkin tapahtua omassa elämässä. Osa niistä asioista heijastui amiksen toisella ikävästi koulunkäyntiini, mutta siitäkin suosta noustiin ja tässä sitä ollaan. Merkonomin paperit kourassa helpottunein fiiliksin.
Onneksi mulla oli koulussa aina ihmisiä, joiden kanssa viettää hyppytunteja ja ruokataukoja. Ei tarvinnut onneksi olla yksin, ei myöskään silloin kun oma mielenterveys reistaili pahemman kerran. Sieltä pohjalta mä oon pikkuhiljaa noussut, mutten oo vielä täysin kondiksessa. Tuskin koskaan tuun olemaankaan, mutta se on fakta, että olo on parempi kuin esimerkiksi 1,5 vuotta sitten.

Kun näin mun tutkintotodistuksen, niin ensimmäinen ajatus oli se, että mä oon hemmetin helpottunu. Olisi se voinut olla huonompikin, siis jos miettii tilannetta kun kaikki meinas romahtaa eikä mistään meinannu tulla mitään. Mä kuitenkin selvisin yllättävän hyvällä todistuksella.
Nyt edessä on kuitenkin uudet haasteet. Tämän kuun lopussa selviää asioita, mutta ennen sitä täytyy alkaa hakemaan töitä joka päivä ja joka paikkaan. Ensimmäisenä haen kotikaupunkini paikkoihin, mutta mikäli niistä ei kuulu mitään, niin onneksi mulla on plan b. Toivon, että mä pääsen sinne, minne mä oon aina halunnu.
Vaikeuksien kautta voittoon, elämä ei aina oo kivaa; se on tullu huomattua. Onneksi pääsen 9.6. ja 16.6. nollaamaan ajatuksia parille keikalle. Näistä lisää myöhemmin. Kuulumisia voi seurata aktiivisemmin Instagramista, jota käytän nimellä laurakahilainen 


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

UNIKLUBI // YO-talo, Tampere / 20.4.

Matkustin toissapäivänä Oulusta Tampereelle aamuyhdeksän bussilla. Matkani taittui Jyväskylän kautta, missä mun piti vaihtaa bussia, jotta pääsen määränpäähäni. Saavuin Tampereelle hieman ennen neljää iltapäivällä. Tätä päivää olin odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä tiedossa oli elämäni ensimmäiset levyjulkkaribileet, joihin koskaan osallistun. Samalla pääsisin näkemään lempiyhtyettäni lempikaupungissa. Matka sujui suht nopeasti. Tampereella ei ollut lunta, toisin kuin kotikaupungissa. Ei täällä onneksi enää hirveästi ole, mutta kuitenkin. Oli ihana saapua kaupunkiin, jossa oli lähes 10 astetta enemmän lämpöä kuin kotona. Kyseessä on myös kaupunki, josta satun pitämään hyvinkin paljon.
Rakastan Tamperetta. Parasta on, kun ei tarvitse miettiä sitä, mihin suuntaan täytyy mennä jos haluaa paikkaan x. Kertoo kai siitä, että kaupunki on jo erittäin tuttu. Bongasin Uniklubin tyyppejä muutamaan otteeseen ennen keikkaa.


Uniklubin levyjulkkarikeikka oli siis Ylioppilastalolla. Kyseinen keikkapaikka on kyllä yks hienoimmista, missä mä oon päässy käymään. Settilista koostui uudesta albumista (10 biisiä) ja viidestä vanhemmasta hitistä. Oli hienoa, että keikka painottui suurimmaksi osaksi juuri uusiin biiseihin. Mikäs sen parempi tapa testata, mikä toimii jengille parhaiten livenä kuin levyjulkkarikeikka? Ei mikään.
Uniklubi toimii aina. Viimesen hieman vajaan kahden vuoden aikana on tullut nähtyä Uniklubi moneen otteeseen. Nyt oli setin vaihtuminen vuorossa, mikä on ainakin omasta mielestäni ihanaa. En siis sano sillä, että en pitäisi aiemmasta setistä, mutta vaihtelu virkistää ja uudet biisit on aina (enemmän kuin) tervetulleita. Kyseinen keikka oli hieno kokemus ja Tampereen keikoissa on aina oma fiiliksensä.

Yhtäkään reissua en oo katunu tän bändin takia. Keikat on ollu aina suurin syy jaksaa sillon ku on ittellä hankalaa. Keikoilla mut näkee maailman onnellisimpana ihmisenä. Keikalla oli jälleen kerran hauskaa. Uniklubi aloitti joskus hieman yhdentoista jälkeen. Oli hauskaa, että vihdoin setissä oli uusia biisejä. Uutta albumia oli odotettu niin kauan, kuin myös levyjulkkarikeikkaa.
Uudet biisit toimi loistavasti keikalla. Ainiaan-biisissä Janne (Selo) pääsi myös ääneen. Heillä oli keikalla viulisti muutaman biisin ajan, joten ne kuulostivat entistäkin hienommilta. Voin kertoa, että itse nautin olostani tuolla.

Lyhyestä virsi kaunis: Jälleen kerran oli kaiken matkustamisen arvonen reissu ja loistava keikka. Seuaavasta Uniklubin keikasta mulla ei oo tietoa, mutta toivottavasti pian. Toi yhtye on suurta rakkautta.
Alla muutama kuva keikalta.


MUN SOMET //
Instagram / laurakahilainen & photosbylaurakahilainen
Twitter / laurakahilainen
Snapchat / laurahaloo

perjantai 13. huhtikuuta 2018

LEVYANALYYSI // Uniklubi - Tulennielijä

Tämän postauksen tarkoitus ei ole arvostella biisejä millään tavalla, vaan haluan lähinnä kertoa mitä albumin biisit herättävät minussa ja samalla kerron, mitä pohdintoja ne minussa herättää. Tarkoitus ei ole siis arvostella biisejä asteikolla 4-10. Pohdinnat on minulta, joka on kuunnellut Uniklubia 14 vuotta pieneen ikäänsä nähden.

Uniklubi julkaisi tänään 13.4. pitkästä aikaa uuden albumin, joka kantaa nimeä Tulennielijä. Se on järjestyksessään kuudes Uniklubi-albumi. Kyseisellä albumilla on kymmenen biisiä. Biisejä on ollut kirjoittamassa jokainen Uniklubista. Välihuomiona: Uniklubin edellinen albumi julkaistiin syyskuussa 2010 ja se kantoi nimeä Kultakalat. Pari vuotta kyseisen albumin jälkeen Uniklubissa vaihtui kaksi jäsentä sekä kosketinsoittaja virallistettiin yhtyeen kuudenneksi jäseneksi.

"Sillä niin on hauras mieleni mun,
kun aina vaan kompastun vinoilla teillä,
valaistu en."

Ennen levyn julkaisua albumilta oli julkaistu sinkkuina kesäkuussa 2017 Laavaa ja saman vuoden marraskuussa Pakkopaita. 16. maaliskuuta 2018 Uniklubi kuitenkin julkaisi albumin nimikkobiisin Tulennielijä ilman ennakkoilmoitusta. Loistava tämäkin. Aiheeltaan kolme hyvin erilaista biisiä. Pakkopaita esimerkiksi on omasta mielestä aiheeltaan sellanen, mistä ei puhuta ääneen vaikka pitäisi. Mielenterveysongelmista tiedetään muttei niistä ääneen puhuta sen kummemmin. Se on ainakin omasta mielestäni surullista, ettei kyseisestä aiheesta puhuta. Mielenterveysongelmat on aiheena kuitenkin sellainen, joka koskee hyvinkin montaa. Tavalla tai toisella.


Kun sain kuulla levyn nimen kansikuvan ja julkaisupäivämäärän kera, niin menin heti katsomaan Backstage Rock Shopin sivuja. Sieltä löytyi ennakkotilaamismahdollisuus Tulennielijä-albumille ja vinyylille. Samalla pystyi näkemään biisilistan. Se herätti minussa vahvaa mielenkiintoa ja odottaminen tuntui nyt pahemmalta kuin aiemmin. Nyt se oli totta, että levy on oikeasti tulossa. 
Luettuani biisilistan jäin miettimään, että millaisia biisit sitten ovat. Osa näistä herätti minussa vahvaa mielenkiintoa jo pelkän nimen perusteella. Odotukset olivat siis korkealla.

Olihan edellisestä albumista jo aikaa ja oli jotenkin mielenkiintoista nähdä, miten tämä uusi albumi eroaa edeltäjästään Kultakalat. Välissä yhtyeen sisällä on kuitenkin tapahtunut kaksi jäsenenvaihdosta ja Jussin sooloalbumi (Jussi Selo & Nefernefernefer). Jannella on myös toinen bändiprojekti Egokills, joka julkaisee muuten ensi kuussa toisen albuminsa. 

Tulennielijä-albumin biisilista:
1. Tulennielijä
2. Pakkopaita
3. Melankolia
4. Sydänkesä
5. Hei hei tähdenlento!
6. Kielletty kaupunki
7. Hauras mieli
8.  Ainiaan
9. Laavaa
10. Laulu jätetyille.

Fiilistelin albumia toki heti keskiyöllä sen ilmestyttyä Spotifysta. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen suosikeiksi nousi jo kuultujen Pakkopaidan, Laavaa ja Tulennielijä-biisien rinnalle seuraavat biisit: Melankolia, Hei hei tähdenlento, Kielletty kaupunki ja Hauras mieli. Yksikään tän levyn biisi ei ole huono tai vähemmän kuunneltu kuin toinen.


Saiko yksikään biisi mua itkemään? Sai. Monikin. En itseasiassa muista, koska kokonainen albumi olisi aiheuttanut mussa tällaisen reaktion kuin tämä. Olo oli pitkään levyn kuunneltua sanaton. Mitä enemmän Tulennielijää kuuntelee, sitä enemmän tosta albumikokonaisuudesta tajuaa asioita. Tulennielijä on ainakin omasta mielestäni tän yhtyeen paras albumi. Oon tottakai tykännyt jokasesa aikasemmastakin, mutta tää on heittämällä hienoin.

"Ovi aukeaa sisään huoneeseen,
jossa ei kukaan kysy syitä sinun haaveille
vaan nosta sielusi lentoon, niin saat avaimet
kiellettyyn kaupunkiin."

Itselle tämä albumi on muodostunut (jo) päivässä hyvinkin isoksi voima-albumiksi. Loistavia biisejä, joista oon löytäny uusia kulmia jokasella kuuntelukerralla. Kuukautta ennen tämän albumin julkaisua kuuntelin Uniklubin vanhempaa tuotantoa, erityisesti edellistä albumia. Uniklubilla on aina ollut tunnistettava soundi. Toki mukana on aina jotain uutta. Uniklubin biiseissä on mun mielestä aina selkeä teema: rakkaus ja tietynlainen melankolia. Tämä levy ei kuitenkaan ole pelkkää melankoliaa, vaan tää yllätti mut monipuolisuudellaan. Uniklubi on tehnyt vuosien varrella toinen toistaan hienompia albumeja ja tää on yks hienoimmista. Rakastan niin paljon.
Tätä albumia kuunnellessa koin positiivisia yllätyksiä, kuten esimerkiksi Ainiaan-biisi. Se on loistava teksti, mutta hienoa että itse biisin kirjoittanut mies laulaa sen. Janne Selo. Toimii.

"Melankolia,
et sä voi mua koskettaa enää milloinkaan,
missä valo loistaa
siellä on mun Shangri-La,
sinne sulla ei oo astiaa,
melankolia."

20.4. vietelläänkin sitten Tampereen YO-talolla levyjulkkaribileitä, tätä mä venaan. Pääsen jälleen matkustamaan Oulusta lempparikaupunkiin kattomaan lempparibändiä. Onko parempaa komboa? Ei.
(Levyjulkkarikeikasta on myös tulossa postausta.)

Jos nyt vielä mietitään albumin biisejä tarkemmin, niin nää on hyvinkin tuttua Uniklubia mutta kyllä näistä kuulee, että ei tää levy millään tavalla toista edellisiä albumeita. Jokasella levyllä Uniklubi on nostanu rimaa niinsanotusti korkeammalle ja tää levy on oikeesti loistava. En sano tätä siksi, että satun kuuntelemaan ja pitämään tästä bändistä, vaan mä tarkotan tätä oikeasti.
Joillekin Uniklubi saattaa kuulostaa edelleen samalta kuin vuosia sitten tai joku ei tykkää ollenkaan Uniklubista, mutta mä tykkään edelleen. Näidenkin vuosien jälkeen.

Lyhyestä virsi kaunis: tää albumi on helkkarin hyvä kokonaisuus monipuolisien sävellyksien ja sanotusten kera. Kuten oon monta kertaa tämän postauksen aikana sanonut, niin tää on Uniklubin paras albumi. Oon niin onnellinen tosta levystä.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

ALEKSANTERI HAKANIEMI // Ilona, Oulu 1.4.

Olin tosiaan viime viikon sunnuntaina kattomassa Aleksanteri Hakaniemeä Oulun Ilonassa. Keikka oli K20, mutta siitäkin huolimatta pääsin onneksi sisään vaikka täytän ensi kuussa 20. Mä oon nähny Aleksanterin viimeks uutena vuotena, mutta sillon en päässyt keikalle asti kun olin menossa Uniklubin keikalle. Oli siis ihana päästä Aleksanterin ekalle Oulun keikalle sen jälkeen, kun hän on jättänyt Evelinan DJ:nä olemisen.
Näin häntä ennen keikkaa ja sen jälkeen. Olihan mulla kivvaa.

"Mä lupaan etten usko sun silmii enää
ja lupaan etten sun takii keskellä yötä herää,
mä en tuu leikkiin kotii enempää."

20.4. Aleksanteri esiintyy Tampereen uuden kauppakeskuksen Ratinan avajaisissa ja kerrankin ehdin keikalle, vaikka samana iltana oon menossa Uniklubin levyjulkkarikeikalle. Tästä mä nautin niin paljon. Onhan toi tyyppi ihana.

 
 

MUN SOMET //
Instagram / laurakahilainen & photosbylaurakahilainen
Twitter // laurakahilainen
Snapchat // laurahaloo

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

BIISIANALYYSI // Uniklubi - Tulennielijä

"Hei beibi käsi sydämelle ja pienet aplodit elämälle,
katse viimeinen portaissa,
ulospääsyä odotellessa,
mä haluun nähdä auringon,
olla kyydissä kohtalon ja horisonttia koskettaa."

Uniklubi julkaisi ilman ennakkomainostamista tulevan Tulennielijä-albumin nimikkosinglen Tulennielijä 16.3. Kyseinen biisi on erilainen, kuin kaksi aiempaa sinkkujulkaisua Laavaa ja Pakkopaita. Sävellykseltään ja teemaltaan. Tää on mun mielestä yks Uniklubin parhaimpia biisejä. Tässä on ensinnäkin helkkarin tarttuva kertsi. Jää soimaan päähän, mutta se ei haittaa koska se ei oo niinsanotusti ärsyttävä. Tätä kuunnellessa tulee hyvä mieli. Biisin tekstin voi toki tulkita monellakin tavalla.

"Pysy siinä kytemässä tulennielijä pimeässä, 
liekki syttyä saa mutten anna sen polttaa,
ei se riitä että tässä on vain hetkiä hämärässä,
liekki syttyä saa mutten anna sen polttaa,
liekki syttyä saa, en anna sen polttaa."

Lyhyestä virsi kaunis. Tää on loistava biisi. Tunnistettava Uniklubisoundi, mut silti tuntuu että tässä olis jotain uutta. Toki sekin saattaa vaikuttaa asiaan, ettei tää oo mun saamien tietojen mukaan Jussin teksti vaan rumpali Janin. Ei siinä, tää on loistava. Hienoo, että Uniklubi päätti julkasta Tulennielijä-albumin nimikkosinglen vielä ennen levyä.
Edellisen levyn kohdalla Uniklubi julkaisi tasan kaksi singleä, eikä kumpikaan niistä ollut albumin nimikkosingle. Harmi sinänsä, mutta nyt onneksi näin.

"Kuuletko nyt kuinka rummut soi,
sille joka tämän sirkuksen loi?"

Hieman vajaan kuukauden päästä pääsee onneksi luukuttamaan Tulennielijä-albumia, vihdoin.
Tästä biisistä mun on vaikea sanoa pitkästi yhtikäs mitää, koska tää on yksinkertaisesti vaan loistava. Kuunnelkaa tämä.

PS. Albumin ilmestyttyä teen levyanalyysin. Kattava postaus tulossa, jossa kerron laajasti mun ajatuksia Tulennielijä-albumista.


MUN SOMET //
Instagram | laurakahilainen / photosbylaurakahilainen
Twitter | laurakahilainen
Snapchat | laurahaloo

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Mitä mulle kuuluu?

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa tämmöisen postauksen lukuisien keikkapostauksien lisäksi. Hetkeen tänne nyt ei ole yhtäkään keikkapostausta tulossa, joten tällä kertaa näin. Näistä keikkapostauksista on vaikea päätellä sitä, että mitä mulle kuuluu. Mulle kuuluu ihan hyvää siitäkin huolimatta, että käynnissä oleva työharjoittelu stressaa hyvinkin paljon. Pitäisi tehdä työpaikalla näyttöjä, jotka suoritettuani valmistun. Mikään muu mua ei tällä hetkellä stressaa kuin työharjoittelu.
Tarkoituksena olisi siis vihdoin valmistua toukokuun lopussa merkonomiksi. 
Olen miettinyt sitä, mitä haluaisin tehdä tuon koulun jälkeen. Muistan, kun hain nykyiseen kouluuni niin en tiennyt yhtään, mitä halusin. Tässä kolmen vuoden aikana on alkanut hahmottua se, mitä haluaisin myöhemmällä iällä tehdä tai opiskella.

Oon vihdoin keksinyt sen, mikä mua oikeasti kiinnostaa, Mulla on motivaatiota pyrkiä sitä kohti. Mua on aina kiinnostanu kirjottaminen ja muu siihen liittyvä. Oonkin nyt tehnyt yhteishaun sellaiseen kouluun, joka vastaa sitä mikä mua kiinnostaa. Yks asia on selkeytynyt kolmen vuoden aikana: ettei liiketalous ja kaupan ala ole juttuni. Oon kuitenkin sitä mieltä, että on hyvä olla jokin koulutus pohjalla; piti siitä tai ei, oli se oma juttu tai ei. Pääasia, ettei ole ilman koulutusta. Aina voi toki opiskella lisää.

 
 
 

Oon pitkään myös pohtinut sitä, että missä haluaisin asua viiden vuoden sisään ja eräs kaupunki sekä sinne muuttaminen on ollut jo useamman vuoden haaveena. Tampere nimittäin. Mulla on kestänyt pitkään löytää se ala, mikä itseä kiinnostaisi. Nyt, hieman vajaat parikymppisenä mä oon vihdoin tajunnut sen, mikä olis just se mun juttu. Siitä mä oon erittäinkin tyytyväinen. Tein pari päivää sitten (15.3.) yhteishaun ja 27.3. aletaankin tekemään lukusuunnitelmaa pääsykokeisiin lukemista varten. Saa nähdä, miten sen kanssa sitten käy.

Muuten mun elämään ei kuulu mitään sen kummallisempaa. Pari reissua on tiedossa Tampereelle, joista toinen on pääsykokeen takia. Pääsykokeet 7.5. Haen siis Tampereen yliopistoon. Ennen pääsykoereissua mulla on tiedossa Uniklubin levyjulkkarikeikka YO-talolla 20.4. Voihan Tampere. Tottakai mua stressaa jo nyt noi pääsykokeet, kun matskun tultua mun aika menee 7:30-13:30 arkisin työharjoittelussa ja sitten pitäis lukea. En valita. Tätä mä oon halunnu ja toi mihin haen kiinnostaa mua oikeasti. Mulla on onneks motivaatioo lukea. Hullua. Mä niin toivon, että pääsen sinne minne haenkin.

MUN SOMET //
Instagram / laurakahilainen / photosbylaurakahilainen
Twitter / laurakahilainen
Snapchat / laurakahilainen