Ananasta matolla.

Mä en keksi kunnollista otsikkoa. Fiilikset on vähän sitä sun tätä. Välil tyylii hymyilen kokoaja ja sit välil nauran kokoaja. Kai mä oon jostai iha pikkuasioista nii onnellinen. Mä rakastan sitä, et saa vaa nauraa jollekki asialle ja tietää et vanhemmat ei piä sua seinähulluna. Nauraminen on kivaa. Iha oikeesti. Tyhmille jutuille nauramine varsinki. Sit taas hymyn huulille saa pienet(kin) kauniit sanat, hyvä musiikki, se et saa sekoilla, ajatella ja olla vähän pihalla. 

Herääminen ihmisten aikoihinkin on välillä kivaa, kun tajuaa että jos herää nyt vaikka kasilta nii kerkee tehä vaikka mitä ennen ku kello on kolme :D Hyvien leffojen kattominen viikonloppusin on kivaa. Niin ja Haloo Helsinki! -yhtyeen dokkarin :3 Seki on tullu katottuu 399 kertaa (hups..) :DD

"Kauneinkin kukka vielä kuihtuu,
suurinkin runko halkeaa, ei kasva vilja,
sato kuivuu, tätä maata lapset kiroaa, se on punamultaa."

Ps. Löydät mut instagramista nimellä lauraverne