SANNI @ Superpark Areena, 22/04/16

Tosiaan, oltiin viime viikonloppuna kattomassa kaveriporukalla Sannia Superpark Areenalla. Meitä oli n. viis henkee samassa porukassa ja tultiin kaikki sinne eri aikoihin. Meiän porukkaan kuulu mun lisäks ainakin Reetta, Jutta, Riina ja Sara. Ite olin paikalla jo yheltätoista ja muut tuli kahen ja kolmen välissä (Sara tosin tuli joskus ennen kuutta). Nähtiin jätkiä siinä viiden aikaan. Sannia ei nähty ennen keikkaa tai keikan jälkeen.
Ootettiin tosiaan jotain lähemmäs kymmenen tuntia ja eturiviin päästiin. Luojan kiitos sinne päästettiin pari kerrallaan aina lipputarkastuksesta, ettei tuu rynnimistä eikä kellekkään tuu paha mieli.
Jäätiin tyttöjen kanssa keskelle eturiviä ja saatiin näinollen hyvät paikat. Ovet avautui kello 20:00 ja keikan olisi pitänyt alkaa 21:30 mutta tapahtui viivästys, joka ei johtunut Sannista.

 "Kuunnellaan Oasista

ja lauletaan omilla sanoilla,

me ollaan paljaita,

haarniskaa ei täällä tarvita." 

 

Kun nähtiin jätkät (Saku Maristo, Jesse Mäläskä, Saku Hjelt ja Sampo Sundström) niin halattiin. Pysäytettiin Reetan kanssa Maristo, kun muut olivat menossa syömään. Annoimme yhteisen lahjamme Sakulle. Lahjan antamisen näkivät myös Saku Hjelt, Jesse ja Sampo. Sakulla oli ollut kahdeksan päivää aiemmin ennen Oulun keikkaa synttärit, joten olimme tehneet omatekoisen lahjan. Reetan kanssa hermoiltiin sen antamista ja Sakusta huomas, että hän tykkäsi. Reaktiokin oli sen mukainen.

"on liikaa tarjolla mahdollisuuksia, 

liikaa ovia avonaisia, 

en kohta uskalla silmiä avata, 

toivon et oisin sokea."

Keikka alkoi jälleen Lelu -albumin nimikkokappaleella, jonka jälkeen tuli Pojat. Setti oli lähes samanlainen kuin syksyllä, mutta poikkeus syksyn setin ja kevään setin välillä on se, ettei syksyllä tullut Kran Turismoa, Levotonta tyttöä tai Isin tyttöä. (ainakaan niillä keikoilla, joilla mä olin). AINIIN. Tuolla keikalla, kuten muillakin: keikan päättää Että mitähän vittua. Keikka oli kaikinpuolin ihana ja jälleen täytyy sanoo, että ne ihmiset ei petä koskaan. Sannilla on Suomen kovin bändi ja Sanni on Suomen yks kovimpia muusikoita mitä tiedän. Keikalla oli 1500 ihmistä bailaamassa ja laulamassa. Sannin keikoilla tuntuu, että hymy on korvissa ja välillä itkettää. Tunteita on hyvä näyttää, oli se sit itkua tai naurua. Oon aidosti onnellinen ton naisen keikalla. Sanni ei oo mulle artisti (vaikka sitä hän on), koska hänen soittajistaan on kuluneen vuoden aikana tullut hirmu tärkeitä. Voi voi. Ihania miehiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Keikan jälkeisenä aamuna mentiin sitten Reetan, Jutan ja Riinan kanssa hotellille vielä moikkaamaan Sannia ja jätkiä. Saku kehui ja kiitti vielä kerran kortista. Ai että, näiden näkemisestä tulee niin hyvä mieli aina.

 

Alla olevat kuvat on esimerkki siitä, että jos Sampo (alla olevassa kuvassa vasemmalla) on samassa kuvassa niin ei vaan onnistu ilman sitä, että naurattaa. Ihana. Mun oikealla puolella kuvassa on Saku Hjelt.

 

 

 

Nämä ihmiset on ihania, piste. Kesällä taas. Pelkkää rakkautta.