UNIKLUBI | Kangasala-talo 4.1

Uniklubi. Tuo takavuosien yksi suosituimmista (suomalaisista) yhtyeistä. Keikkailee toki yhä, mutta harvakseltaan. (toistaiseksi) Mainittakoon tähän väliin, että Uniklubi julkaisee maaliskuussa kuudennen albumin ensimmäisen sinkun ja itse levy (kuulemma) tulee myöhemmin vielä tänä vuonna. Kieltämättä tässä ei osaa yhtään odottaa, mitä tuleva Uniklubin albumi pitää sisällään. Olin tosiaan kattomassa Kangasalla Uniklubia tän kuun alussa ja se oli heidän ensimmäinen konserttisalikeikka. Settilistat olikin sit sen mukaset. Keikalla kuultiin hittejä (mm. Rakkautta ja piikkilankaa, Huomenna ja Kaikki mitä mä annoin), harvemmin keikoilla kuultuja (mm. Anteeksi) ja kaksi täysin uutta biisiä, (Laavaa ja Pakkopaita).

Uniklubin laulajan Jussin (Selo) mukaan toinen näistä kahdesta uudesta biisistä on tuleva single. Jännitys tiivistyy levyn suhteen sun muun. Edellisestä levystä on kuitenkin yli kuusi vuotta (22.9.2010), et ei tässä osaa oikeen sanoa et mitä sieltä tulee. Aamulehden verkkosivuilla oli Uniklubista juttua ennen Kangasala-talon keikkaa ja siinä Jussi puhui mm. tulevasta albumista. (Ohessa pätkää uutisesta)

"Tällä hetkellä popmaailmassa muodissa on viileä konesoundi. Selo kuitenkin vakuuttaa, että Uniklubin tuleva albumi on yhä kunnon rock 'n' rollia isolla r:llä. Tai ainakin ensisingle."

Matkustin tosiaan keikkaa edeltävänä iltana Jyväskylään, josta matkasimme (4.1) päivällä sitten Kangasalle, Pysähdyttiin syömään muistaakseni Jämsässä ja silloin huomasin, että mua jännitti enemmän kuin koskaan aiemmin. Syömisestä ei tahtonut tulla mitään. En tiedä sitten, mitä jännitin mutten ainakaan Uniklubin näkemistä. Oli jotenkin hauska päästä käymään Kangasalla.

Keikkapäivänä (4.1.) olimme Jennan kanssa paikalla joskus neljän aikoihin. Sisälle päästyämme kuulimme hieman soundcheckiä (Jenna muuten todisti mun "sekoamisen" ku kuulin Luotisade -biisin alkua eli toisinsanoen hypin melkein seinille niinsanotusti) ja jäimme oikean oven läheisyyteen istumaan. Odottamista oli, muttei kovinkaan monta tuntia sillä ovet aukesivat muistaakseni seitsemältä ja keikka alkoi muistaakseni ennen puolta kahdeksaa.

Samassa talossa, hyvinkin lähellä sitä salia, jossa Uniklubi esiintyi oli valokuvanäyttely, jota sai vapaasti käydä katsomassa. Se tuli katsottua läpi, mutta mikä hauskinta. Osa niistä kuvista on tuttuja myös Uniklubin Rakkaudesta hulluuteen -kuvakirjasta. Narikkaan takit sai onneksi jättää jo paria tuntia ennen kuin ovet aukesi. Setistä tiesin vain, että siellä tulisi muutama uusi, hittejä jotka kaikki tietää ja harvemmin soitettuja.

Jos settilistat sattuu olemaan näkyvillä, niin niiden lunttimatta jättäminen on yllättävän vaikeaa. Kaksi eri settiä ja välissä kahdenkymmenen minuutin tauko. Itelle henkilökohtasesti toi oli elämäni hienoin keikkakokemus i k i n ä. Uniklubilla on muihin bändeihin / artisteihin nähden huomattavasti pidempi ja ehkä ns. mahtipohtisempi intro, kuin mitä mä oon koskaan kuullu. Heti jo pelkästään intron soidessa mun kasvoilta näki aidon onnellisuudesta johtuvan hymyn. Koin olevani elossa, enemmän ku pitkään aikaan. Onnellisempi ku pitkiin aikoihin. En rehellisesti sanoen muista, milloin mä oisin hymyilly niin leveästi kuin sillon.

Ensimmäinen setti alkoi Vnus -biisillä ja päättyi Huomenna biisiin. Kuulin itseasiassa Luotisade ja Myrkky biisit ensimmäistä kertaa, mukaanlukien Laavaa: oli helkkarin jees. (löytyy YouTubestakin) Jussi spiikkas itseasiassa ennen Laavaa -biisiä, että heiltä tulee sinkku maaliskuussa, Tästä voi päätellä esimerkiksi sen, mikä tulevan singlen nimi on.

Kaikesta huolimatta toi keikka oli mulle henkilökohtasesti hienoin kokemus koskaan. Mitä jätkiä katoin, niin mulle suotiin hymyjä takas, kun ne näki et joku on onnellinen.
Keikan toisen setin aikana kuulin ensimmäistä kertaa Pakkopaidan (uusi tämäkin), Rakkaudesta hulluuteen ja Anteeksi. Lempparibiisejä toisen perään molemmat setit täynnä. (Okeiokei, joskus olis kiva kuulla myös esim. Poispäin minusta joka löytyy heidän viidenneltä levyltä nimeltä Kultakalat)

Toisen setin toisen biisin (Koko talvi kesämökillä!!) aikana Jussi yllätti mut sen verran pahasti, että hyvä etten jäätyny siinä tilanteessa. Sain laulaa mikkiin jostain kumman syystä lauseen "vaikka ruokaakin on luvassa kun puuro lämmitetään". Oli kieltämättä hämmentävä tilanne. Jossain kohtaa keikkaa Jussi mainitsi mut ja mun Uniklubi -paidan. Mikäs sen parempaa, ku hillua lempiyhtyeen keikalla lempparipaita päällä? (ei mikään)

Keikan jälkeen sain kitaristi Jannen (Selo) settilistat, joka oli sopivasti aikalailla mun kohdalla, Jäätiin tosiaan keikan jälkeen sitten vielä juttelemaan Uniklubille. Juttelin mm. Jannen kanssa siitä, millaiset noi setit mun mielestä oli, kiitin ylipäätään kaikesta ja mainitsin Jannelle jälleen, että mistä matkustin. Hän kertoi mulle itseasiassa siihen liittyen yhden jutun. Kiitteli ja sanoi arvostavansa sitä että jaksan vielä melkein kolmenkintoista vuoden jälkeen kuunnella ja että jaksan tulla keikoille. Jussinkin kanssa juteltiin. Annoin Jussille jälleen kirjeen luettavaksi.

"Tollaselle hc-fanille, niinku sulle nii myös niitä ei-hittejä." - Janne

Matkustin kotiin tosiaan 4.-5.1 välisenä yönä. Mulla lähti neljän aikoihin aamuyöstä takas Ouluun Onnibussi (Jyväskylästä) ja voin kyllä sanoa suoraan, että en välttämättä suosittele. Mikäli haluat, tee se. Itse jouduin kuuntelemaan pariskunnan riitelyä ja sitä, että joku kuunteli usean tunnin ajan ilman kuulokkeita isolla volyymilla selkäni takana. Kaikesta huolimatta toi keikka oli se tärkein asia koko reissussa ja mieleenpainuvin. Kyllä siinä kieltämättä itku (onnellisuudesta!!) pääs ku kotona olin menossa aamulla puoli yhdeksän ja yhdeksän välissä nukkumaan.

Seuraava Uniklubin keikka onkin sitten maaliskuussa, tasan kaksi kuukautta Kangasalan keikan jälkeen Laukaalla. Ihan hullua, ei tässä malttais enää oottaa.