PIMEÄ -FESTIVAALI / Radisson Blu 26.8

PERJANTAI 26.8

Reino Nordin. Mies, joka tunnettiin aikaisemmin pääosin näyttelijänä ja entisenä "Reggae-Reinona" on nyt vaihtanut musiikkityyliään ja levy-yhtiön PME Recordsille. Artisti. Ota vaikka vertailuun Reinon "Kuulut unelmiin" ja "Kato mua silmiin" -biisit. Huomattava ero, parempaan suuntaan. Mitään valittamista mulla ei oo aikasemmasta tuotannosta, päinvastoin. Olin tosiaan katsomassa elokuun lopussa Reinoa Radisson Blu -hotellin yökerhossa järjestetyillä Pimeä Festivaaleilla. Kyseisen festarin ensimmäinen päivä oli kyseessä. Kaksi päivää, kahdessa eri paikassa esiintyjiä. Samaan aikaan, kun Radissonissa oli esiintyjiä, niin 45 Specialissa oli myös oma kattauksensa koskien samaa festaria.

Menin ystäväni kanssa Radissoniin vasta iltayhdeksäksi, sillä meidän koiran vahtimisen takia emme päässeet aikaisemmin. Eikä se oikeastaan olisi ollut tarpeellista, että olisimme tulleet iltakahdeksaksi, heti ovien aukaisun jälkeen. Tullessamme paikanpäälle, kävimme katsomassa paikan jossa keikat olivat. Muutama ihminen oli tullut katsomaan illan ensimmäistä artistia, Kania. (Tuttu mm. Lei -biisistä jossa on mukana mm. Reino Nordin ja VilleGalle). Näimme Reinoa piakkoin sen jälkeen, kun olimme vaihtaneet rannekkeet ja päässeet paikan päälle.

KELLO 22:30 nuori muusikko, nimeltä Elias Gould. Mainittakoon, että Elias näytteli neljä vuotta sitten Miss Farkku-Suomi -elokuvassa. Hän veti keikkansa akustisesti ja keikalla kuultiin mm. hänen tunnetuin kappale "Huvilakatu" ja "Omituinen ystävä". Itsehän en ennen tätä keikkaa pahemmin kuunnellut muutamaa biisiä lukuunottamatta Eliasta. Oikein ihana ihminen ja loistavia biisejä. Suosittelen vahvasti. Sympaattinen ja karismaattinen. Aion mennä jatkossakin keikalle, kunhan vain tilaisuus tulee. Kanin ja Eliaksen lisäksi perjantaina Radissonissa esiintyi Reino Nordin ja DJ Evil Stö soitti biisejä keikkojen välissä.

KELLO 00:00 aloitti mun illan ehdoton kohokohta. Olin odottanut tätä keikkaa vaikka kuinka kauan ja vihdoin se oli käsillä. Keikalla oli illan isoin määrä porukkaa, mutta ei se pieni määrä aiemmilla keikoilla haitannut. Pääasia, että ihmiset oli messissä. Oli niitä kourallinen tai useampi. Reinon keikalla tuli niin uusimmat hittisinkut kuten: "Kato mua silmiin". "Puhu vaan", "Kosketa", sekä vanhempia biisejä kuten "Aurinko", "Kuulut unelmiin", "Lempee", "Ylös" ja "Kilahtaa". En tiedä miksi kiinnitin tähän huomiota, mutta suurinosa yleisöstä lauloi vain suurimmissa hittisinkuissa mukana. Ehkä tuon keikan jälkeen vanhemmatkin biisit menisi muillakin. (Eipä sillä mitään väliä ole, pääasia että kaikilla oli kivaa).

Reinon keikalla mulla oli hyvä olla. Hymyilin aidosti ja nautin joka hetkestä. Lauloin sydämeni kyllyydestä, jokaisen biisin kohdalla. Oli jokseenkin huvittavaa, kun Reino kätteli eturiviläisiä ja mun kohdalla sanoi mun etunimen. En tavallaan yllättynyt siitä, sillä tiesin hänen tietävän etunimeni.

Keikan parhainta biisiä on vaikea sanoa. Tykkäsin jokaisesta. Oli hauska laulaa vanhempia biisejä ja kattoo välillä muuta yleisöä siinä ympärillä.

Reinosta näki keikan aikana sen rakkauden musiikin tekemiseen ja esiintymiseen. Hänestä huomasi selkeästi sen, kuinka hän nautti olostaan lavalla. Ihailen Reinoa monesta syystä. Yks mun suurimmista esikuvista. 

 Keikan jälkeen menimme ystäväni kanssa juttelemaan vielä Reinon kanssa. Hän on lyhyesti sanottuna hyväsydäminen ja karismaattinen mies. Hänen elämänviisauksia on hienoo päästä kuulemaan.

"Eturivin priimatytöt."