QSTOCK 2016 / 29.-30.7

Heinäkuun viimeinen viikonloppu, kesän paras viikonloppu ja lempifestari. Kuudes kesä peräkkäin ja pitkä odotus takana. (Heh, joulusta asti) Qstock on ollu joka kesä mun kesän kohokohta. Jälleen kerran oli ihana päästä festaroimaan kyseiselle festarille. Varmasti tuun jatkossakin käymään Qstockissa, vaikka joskus muuttaisinkin pois kotikaupungistani. (Vaikka lähtisin Oulusta, niin Oulu ei lähe musta.) On ollu hieno huomata, kuinka Qstock on ollut monena vuotena loppuunmyyty loistavien artistikattauksien kera. Tähän festariin ei oo tarvinnu pettyä. Näin alkuun voisin jo mainita, että pahoittelen kuvien laatua. Kuvasin viikonlopun puhelimella keikoilla, sillä en halunnut ottaa kameraa mukaan.

PERJANTAI 29. HEINÄKUUTA

FESTARIPÄIVÄ NUMERO YKSI. Reetta tuli meille aamusta ja vein hänen tavaransa meille, sillä hän tulisi meille yöksi illalla. Lähdimme polkemaan keskustaan ennen kahdeksaa ja olimme Kuusisaaressa aamukahdeksan aikoihin. Perjantaina portit aukesivat kello 14:00. Jälleen kerran alkoi monen tunnin odotus. Hyvää kannatti todellakin odottaa, sillä ensimmäinen jota menimme meidän kaveriporukalla katsomaan oli päälavalla kello 17:00, eli SANNI. Meitä oli muistaakseni viiden vai kuuden hengen porukka kyseisellä keikalla. Jonotusaika meni aluksi hyvinkin hitaasti, mutta aika saatiin kulumaan juttelemalla, kävelemällä alueen läheisyydessä ja hakemalla kaupasta evästä. 

PORTTIEN AUETTUA ja turvatarkastuksesta selvittyä juoksimme päälavalle varaamaan parhaimmat mahdolliset paikat. Pääsimme keskelle eturiviä. Siitä alkoi kolmen tunnin odotus, päälavan ensimmäiseen keikkaan perjantaina. Heittämällä sen päivän kohokohta oli siis tiedossa. Aika lavan edessä meni vielä hitaammin kuin porttien aukeamista odotellessa. Jälleen kerran heitettiin väsynyttä läppää ja mietittiin tulevaa. Jokaisella meistä taisi olla huonot yöunet takana, juttujen tason perusteella. Oli hauskaa.

KELLO 17:00 Sannin keikoilta tutut screenit alkoivat näyttää aikaa minuutista alaspäin. Tästä se lähtisi. Kymmenen viimeisen sekunnin kohdalla huusimme numerot ja kuvaajat kuvasivat yleisöä. Eikä aikaakaan, kun jätkät tulivat lavalle ja Lelu -intro alkoi. Keikka tosin alkoi Pojat -biisillä, vaikka intron perusteella voisi kuvitella, että keikka alkaisi Lelu -biisillä. Keikalla huusimme ja bailasimme, tavalliseen tapaamme. Tää oli Sannin kolmesta Qstockin keikasta ehdottomasti kovin. Saku Maristoa lainaten: "Kiva, että tekin ootte sitä mieltä. Niin se oli meistäkin."

Sannin keikan jälkeen suuntasimme Rytmirannalle alueen toiseen päähän katsomaan Ellinooraa, kunhan olimme nähneet ensin jätkistä keikan jälkeen edes jonkun. Näimme Saku Mariston ja juttelimme hetken. Kyseessä oli mun eka Ellinooran keikka. Se oli täynnä kylmiä väreitä, onnellisuutta ja liikutuksen kyyneliä. Se keikka meni syvälle, oli se vaan huikeen kuulosta ku koko Rytmiranta huus Leijonakuningas -biisiä, huhuh. Ei jääny vikaks keikaks, ei missään nimessä. Huikee nainen ja huikee bändi. Keikan aikana siirryttiin kauempaa kokoajan lähemmäs. Loppupuolella keikkaa oltiinkin tokassa rivissä.

Ellinooran keikan jälkeen taidettiin muistaakseni mennä syömään. Sen jälkeen minä taisin mennä odottamaan Olavi Uusivirtaa sirkustelttaan. Hän on aina niiin ihana livenä, rakastan. Näin lyhyesti sanottuna hänen keikoillaan on hymy korvissa keikan alusta loppuun. Olavin keikalla Nuori ja kaunis -biisissä Anna Järvisen osuudet tuli laulamaan Ellinoora. Huhuh.

Olavi Uusivirran keikan jälkeen mulla ei enää ollut varsinaisesti ketään, ketä olisin mennyt katsomaan, eikä se oikeastaan haitannut.

LAUANTAI 30. HEINÄKUUTA

FESTARIPÄIVÄ NUMERO KAKSI. Reetta oli ollut meillä koko viikonlopun yötä. Lähdimme aamusta kahteentoista mennessä Qstockin alueelle. Ensimmäinen kerta, kun en oo jonottomassa porttien aukaisua montaa tuntia aikaisemmin. Siihen ei ollut tarvetta. Porteista sisään päästyäni, menin katsomaan onko riippumatot vapaana, niitä kun tietyssä kohtaa Qstockin aluetta oli. Makoilin riippumatossa sen aikaa, kun Reetta oli katsomassa Lucasta Rantalavalla (tai Kalevalava, anyway). Ihanan rentoa. Puoli yhden aikoihin Lucaksen keikka loppui ja Reetta tuli Jutan kanssa mun luo. Menimme siitä päälavan eteen, katsomaan itsellemme sopivaa paikkaa sillä kello 13 alkoi Robinin keikka. Julkaisukelposia kuvia tältä keikalta ei ole, mutta oli kyllä hyvä. Tuli vähän huutolaulettua, hups. Robinin jälkeen kävimme Reetan kanssa katsomassa hetken Oulu-lavalla Counting Lifeboats -nimistä yhtyettä. Helkkarin jees. Hetken aikaa heidän keikkaansa seurattuani lähdin Oulu-lavan läheisyydessä olevalle Rantalavalle, sillä kello 16 siellä olisi Anssi Kela. Mielummin hyvissä ajoin paikalla, kuin liian myöhään, sillä alue tuli lopulta täyteen.

Anssin keikkaa odotellessa alkoi sataa vettä, mutta tilanteen onneksi pelasti sadeviitta. Keikan aikana onneksi ei enää satanut pahasti ja jossain vaiheessa aurinkokin paistoi. Näin Anssin keikan viimeksi kolme vuotta sitten, joten oli hienoa päästä katsomaan uudestaan. Suosio ja yleisömäärä oli selkeästi kasvanut. Keikka täynnä hittejä: Yleisöstä lähti paljon meteliä jokaisen biisin kohdalla. Ääni oli valmiiksi jo loppu, mutta silti laulettiin lujaa. Oli kyllä loistava.

Qstockin lauantaipäivän viimeinen mulla oli Kasmir. Vuosi sitten kesällä näin hänen Qstockin keikkansa ja kyllä sen suosion kasvamisen huomasi tänä vuonna. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Kasmir on loistava laulaja. Loistavat biisit ja loistava meininki keikoilla. Tykkään niin paljon olla sen miehen keikalla. Kesken keikan Robin pamahti lavalle vetämään dueton Kasmirin kanssa. Huh.

Nautin taas olostani Qstockissa. Hitto että rakastan tuolla festarilla olemista. Mitä varmemmin taas ens kesänä! Se olis sit seittemäs kesä putkeen. Tää postaus oli tämmönen kooste mun Qstock -viikonlopusta. Toivottavasti tykkäsitte!