Tulen postauksien kanssa jäljessä siitä syystä, ettei mulla ole ollut viime aikoina aikaa päivitellä keikoista joilla olen ollut. Nyt kuitenkin olen syyslomalla, joten ehdin päivitellä tänne keikoista, joilla olen tänä vuonna ollut (tai ainakin osasta). Niitä on tänä vuonna ollut useampi ja yksi festarikin tuli tuossa käytyä. Aloitan kuitenkin kotikaupunkini festivaalista, Qstockista.
Olin tänä kesänä seitsemättä kesää putkeen Qstockissa ja oon sitä mieltä, että Qstockissa on aina hyvä meininki. Olin jälleen kerran kahdella päivällä.
Ensimmäisenä päivänä (perjantai 28.7.) menin jonottamaan aamulla muistaakseni jo ennen yhdeksää. Portit aukesi kahdelta, jonka jälkeen suuntasin muutaman muun kanssa Kalevalavalle, sillä siellä esiintyi yhteinen lempparimme Santa Cruz kello 16:00. Santa Cruz toimii aina.
Santa Cruzin jälkeen kävin syömässä, jonka jälkeen suuntasin päälavalle. Siellä aloitti kello 19 Apulanta. Onnistuin pääsemään eturiviin ja mulle se oli hyvä juttu, sillä Apulannan jälkeen yhdeksältä samaisella lavalla olisi Haloo Helsinki!. Haloon keikalla olin ollut viimeksi Qstockissa 2015. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun katsoin Apulannan keikan eturivistä. Apulanta toimii aina.
Apulannan jälkeen mulla tuli kieltämättä itku jo ennen keikkaa, eikä siitä meinannu tulla loppua. Ei se itkeminen sinänsä mua haitannu, koska tiedostin miksi itken. Itku johtui siitä, etten ollut päässyt Haloon keikalle Qstockin 2015 keikan jälkeen ja ympyrä tavallaan sulkeutui, sillä mun keikkatauko sen bändin osalta päättyi samaisella festarilla, millä se alkoi muutama vuosi sitten. Keikalla tuli itkettyä koko se 1h 15min ja laulettua paljon. Oli hyvä olla. Tosin, pakko sanoo että ne Haloon pommit oli jäätäviä. Niitä kieltämättä säikähti oikeesti, vaikka tiesi että niitä on.
Haloo Helsinki! oli mun Qstock-viikonlopun ensimmäisen päivän viimeinen, mitä kävin kattomassa. Menin toisena päivänä alueelle vasta kahden ja kolmen välissä päivällä, sillä mulla ei ollut kiirettä alueelle. Missasin Roopen ja Koirat (aloittivat klo 12) ja Ellinooran (klo 14) muttei se mua haitannut, sillä olin moikkaamassa Haloo Helsinkiä. Pitkästä aikaa. Olin aikalailla yksin siinä, joten ehdin pitkästä aikaa vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia jne. Hämmennykseltäkään ei voitu välttyä, sillä Elli kertoi ettei oo voinu unohtaa kahden vuoden aikana mua tai sitä kuka mä hälle oon. Se oli hämmentävää. Nähtyäni Haloota lähdin alueelle. Qstockin toisena päivänä sato vettä aika-ajoin, ei onneks koko päivää.
Suuntasin alueelle päästyäni päälavan eteen, sillä siellä alkaisi Antti Tuiskun keikka Mikael Gabrielin jälkeen. Pääsin toiseen riviin, mistä katsoin Mikael Gabrielin keikan kaksi viimeistä biisiä. Mikaelin keikalta mulla ei oo kuvia, sillä kyseinen artisti ei mua sinänsä edes enää kiinnosta.
Antti Tuiskun keikan jälkeen suuntasin syömään. Mulla oli siinä roimasti luppoaikaa, sillä Poets of the Fall aloitti Sirkusteltassa vasta 20:00. Menin kuitenkin Sirkustelttaan jo kuudeksi. Sitä ennen kiertelin alueella muutaman tunnin, kunhan olin käynyt syömässä. Toinen festaripäivä on lähinnä mennyt fiilispohjalta. Joskus näinkin päin.
Näin Poets of the Fallilta toisen keikan. Aina yhtä hyvä, oikeesti. Mun mielestä aliarvostettu bändi Suomessa. Toi bändi toimii yksinkertasesti aina ja soundaa helkkarin hyvälle. Oon kuunnellu Poetseja koko pienen elämäni ja huhhuh. Kyl se vaan on hieno.
PS. Muistakaas mun somet:
Instagram: laurakahilainen
Snapchat: laurahaloo
Twitter: laurakahilainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti