LEVYANALYYSI // Uniklubi - Tulennielijä

Tämän postauksen tarkoitus ei ole arvostella biisejä millään tavalla, vaan haluan lähinnä kertoa mitä albumin biisit herättävät minussa ja samalla kerron, mitä pohdintoja ne minussa herättää. Tarkoitus ei ole siis arvostella biisejä asteikolla 4-10. Pohdinnat on minulta, joka on kuunnellut Uniklubia 14 vuotta pieneen ikäänsä nähden.

Uniklubi julkaisi tänään 13.4. pitkästä aikaa uuden albumin, joka kantaa nimeä Tulennielijä. Se on järjestyksessään kuudes Uniklubi-albumi. Kyseisellä albumilla on kymmenen biisiä. Biisejä on ollut kirjoittamassa jokainen Uniklubista. Välihuomiona: Uniklubin edellinen albumi julkaistiin syyskuussa 2010 ja se kantoi nimeä Kultakalat. Pari vuotta kyseisen albumin jälkeen Uniklubissa vaihtui kaksi jäsentä sekä kosketinsoittaja virallistettiin yhtyeen kuudenneksi jäseneksi.

"Sillä niin on hauras mieleni mun,
kun aina vaan kompastun vinoilla teillä,
valaistu en."

Ennen levyn julkaisua albumilta oli julkaistu sinkkuina kesäkuussa 2017 Laavaa ja saman vuoden marraskuussa Pakkopaita. 16. maaliskuuta 2018 Uniklubi kuitenkin julkaisi albumin nimikkobiisin Tulennielijä ilman ennakkoilmoitusta. Loistava tämäkin. Aiheeltaan kolme hyvin erilaista biisiä. Pakkopaita esimerkiksi on omasta mielestä aiheeltaan sellanen, mistä ei puhuta ääneen vaikka pitäisi. Mielenterveysongelmista tiedetään muttei niistä ääneen puhuta sen kummemmin. Se on ainakin omasta mielestäni surullista, ettei kyseisestä aiheesta puhuta. Mielenterveysongelmat on aiheena kuitenkin sellainen, joka koskee hyvinkin montaa. Tavalla tai toisella.

Kun sain kuulla levyn nimen kansikuvan ja julkaisupäivämäärän kera, niin menin heti katsomaan Backstage Rock Shopin sivuja. Sieltä löytyi ennakkotilaamismahdollisuus Tulennielijä-albumille ja vinyylille. Samalla pystyi näkemään biisilistan. Se herätti minussa vahvaa mielenkiintoa ja odottaminen tuntui nyt pahemmalta kuin aiemmin. Nyt se oli totta, että levy on oikeasti tulossa. 

Luettuani biisilistan jäin miettimään, että millaisia biisit sitten ovat. Osa näistä herätti minussa vahvaa mielenkiintoa jo pelkän nimen perusteella. Odotukset olivat siis korkealla.

Olihan edellisestä albumista jo aikaa ja oli jotenkin mielenkiintoista nähdä, miten tämä uusi albumi eroaa edeltäjästään Kultakalat. Välissä yhtyeen sisällä on kuitenkin tapahtunut kaksi jäsenenvaihdosta ja Jussin sooloalbumi (Jussi Selo & Nefernefernefer). Jannella on myös toinen bändiprojekti Egokills, joka julkaisee muuten ensi kuussa toisen albuminsa. 

Tulennielijä-albumin biisilista:

1. Tulennielijä

2. Pakkopaita

3. Melankolia

4. Sydänkesä

5. Hei hei tähdenlento!

6. Kielletty kaupunki

7. Hauras mieli

8.  Ainiaan

9. Laavaa

10. Laulu jätetyille.

Fiilistelin albumia toki heti keskiyöllä sen ilmestyttyä Spotifysta. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen suosikeiksi nousi jo kuultujen Pakkopaidan, Laavaa ja Tulennielijä-biisien rinnalle seuraavat biisit: Melankolia, Hei hei tähdenlento, Kielletty kaupunki ja Hauras mieli. Yksikään tän levyn biisi ei ole huono tai vähemmän kuunneltu kuin toinen.

Saiko yksikään biisi mua itkemään? Sai. Monikin. En itseasiassa muista, koska kokonainen albumi olisi aiheuttanut mussa tällaisen reaktion kuin tämä. Olo oli pitkään levyn kuunneltua sanaton. Mitä enemmän Tulennielijää kuuntelee, sitä enemmän tosta albumikokonaisuudesta tajuaa asioita. Tulennielijä on ainakin omasta mielestäni tän yhtyeen paras albumi. Oon tottakai tykännyt jokasesa aikasemmastakin, mutta tää on heittämällä hienoin.

"Ovi aukeaa sisään huoneeseen,
jossa ei kukaan kysy syitä sinun haaveille
vaan nosta sielusi lentoon, niin saat avaimet
kiellettyyn kaupunkiin."

Itselle tämä albumi on muodostunut (jo) päivässä hyvinkin isoksi voima-albumiksi. Loistavia biisejä, joista oon löytäny uusia kulmia jokasella kuuntelukerralla. Kuukautta ennen tämän albumin julkaisua kuuntelin Uniklubin vanhempaa tuotantoa, erityisesti edellistä albumia. Uniklubilla on aina ollut tunnistettava soundi. Toki mukana on aina jotain uutta. Uniklubin biiseissä on mun mielestä aina selkeä teema: rakkaus ja tietynlainen melankolia. Tämä levy ei kuitenkaan ole pelkkää melankoliaa, vaan tää yllätti mut monipuolisuudellaan. Uniklubi on tehnyt vuosien varrella toinen toistaan hienompia albumeja ja tää on yks hienoimmista. Rakastan niin paljon.
Tätä albumia kuunnellessa koin positiivisia yllätyksiä, kuten esimerkiksi Ainiaan-biisi. Se on loistava teksti, mutta hienoa että itse biisin kirjoittanut mies laulaa sen. Janne Selo. Toimii.

"Melankolia,
et sä voi mua koskettaa enää milloinkaan,
missä valo loistaa
siellä on mun Shangri-La,
sinne sulla ei oo astiaa,
melankolia."

20.4. vietelläänkin sitten Tampereen YO-talolla levyjulkkaribileitä, tätä mä venaan. Pääsen jälleen matkustamaan Oulusta lempparikaupunkiin kattomaan lempparibändiä. Onko parempaa komboa? Ei.
(Levyjulkkarikeikasta on myös tulossa postausta.)

Jos nyt vielä mietitään albumin biisejä tarkemmin, niin nää on hyvinkin tuttua Uniklubia mutta kyllä näistä kuulee, että ei tää levy millään tavalla toista edellisiä albumeita. Jokasella levyllä Uniklubi on nostanu rimaa niinsanotusti korkeammalle ja tää levy on oikeesti loistava. En sano tätä siksi, että satun kuuntelemaan ja pitämään tästä bändistä, vaan mä tarkotan tätä oikeasti.
Joillekin Uniklubi saattaa kuulostaa edelleen samalta kuin vuosia sitten tai joku ei tykkää ollenkaan Uniklubista, mutta mä tykkään edelleen. Näidenkin vuosien jälkeen.

Lyhyestä virsi kaunis: tää albumi on helkkarin hyvä kokonaisuus monipuolisien sävellyksien ja sanotusten kera. Kuten oon monta kertaa tämän postauksen aikana sanonut, niin tää on Uniklubin paras albumi. Oon niin onnellinen tosta levystä.