Taivaanlaiva: UNIKLUBI // YO-talo, Tampere / 20.4.

Matkustin toissapäivänä Oulusta Tampereelle aamuyhdeksän bussilla. Matkani taittui Jyväskylän kautta, missä mun piti vaihtaa bussia, jotta pääsen määränpäähäni. Saavuin Tampereelle hieman ennen neljää iltapäivällä. Tätä päivää olin odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä tiedossa oli elämäni ensimmäiset levyjulkkaribileet, joihin koskaan osallistun. Samalla pääsisin näkemään lempiyhtyettäni lempikaupungissa. Matka sujui suht nopeasti. Tampereella ei ollut lunta, toisin kuin kotikaupungissa. Ei täällä onneksi enää hirveästi ole, mutta kuitenkin. Oli ihana saapua kaupunkiin, jossa oli lähes 10 astetta enemmän lämpöä kuin kotona. Kyseessä on myös kaupunki, josta satun pitämään hyvinkin paljon.

Rakastan Tamperetta. Parasta on, kun ei tarvitse miettiä sitä, mihin suuntaan täytyy mennä jos haluaa paikkaan x. Kertoo kai siitä, että kaupunki on jo erittäin tuttu. Bongasin Uniklubin tyyppejä muutamaan otteeseen ennen keikkaa.

Uniklubin levyjulkkarikeikka oli siis Ylioppilastalolla. Kyseinen keikkapaikka on kyllä yks hienoimmista, missä mä oon päässy käymään. Settilista koostui uudesta albumista (10 biisiä) ja viidestä vanhemmasta hitistä. Oli hienoa, että keikka painottui suurimmaksi osaksi juuri uusiin biiseihin. Mikäs sen parempi tapa testata, mikä toimii jengille parhaiten livenä kuin levyjulkkarikeikka? Ei mikään.

Uniklubi toimii aina. Viimesen hieman vajaan kahden vuoden aikana on tullut nähtyä Uniklubi moneen otteeseen. Nyt oli setin vaihtuminen vuorossa, mikä on ainakin omasta mielestäni ihanaa. En siis sano sillä, että en pitäisi aiemmasta setistä, mutta vaihtelu virkistää ja uudet biisit on aina (enemmän kuin) tervetulleita. Kyseinen keikka oli hieno kokemus ja Tampereen keikoissa on aina oma fiiliksensä.

Yhtäkään reissua en oo katunu tän bändin takia. Keikat on ollu aina suurin syy jaksaa sillon ku on ittellä hankalaa. Keikoilla mut näkee maailman onnellisimpana ihmisenä. Keikalla oli jälleen kerran hauskaa. Uniklubi aloitti joskus hieman yhdentoista jälkeen. Oli hauskaa, että vihdoin setissä oli uusia biisejä. Uutta albumia oli odotettu niin kauan, kuin myös levyjulkkarikeikkaa.
Uudet biisit toimi loistavasti keikalla. Ainiaan-biisissä Janne (Selo) pääsi myös ääneen. Heillä oli keikalla viulisti muutaman biisin ajan, joten ne kuulostivat entistäkin hienommilta. Voin kertoa, että itse nautin olostani tuolla.

Lyhyestä virsi kaunis: Jälleen kerran oli kaiken matkustamisen arvonen reissu ja loistava keikka. Seuaavasta Uniklubin keikasta mulla ei oo tietoa, mutta toivottavasti pian. Toi yhtye on suurta rakkautta.
Alla muutama kuva keikalta.