Ensimmäinen kotikaupunkini keikka Uniklubilta jonka mä pääsen kokemaan. Onhan tää bändi nyt aiemminkin Oulussa ollut, mutta silloin mulla ei ollut riittänyt ikä. Viime vuoden heinäkuussa (8.7.16) tosin olin moikkaamassa heitä samaisen baarin edustalla (Ihku) mutten silloin päässyt keikalle. Menin keikkapaikalle joskus 14-15 välissä, tajuten jossain vaiheessa, että turhaan tulin ihan niin aikaisin. Uniklubi saapui paikalle hieman puoli kahdeksan jälkeen ja näinkin heitä siinä sitten. Olin pistänyt Bar Ihkulle Facebookissa viestiä, olisiko mahdollista päästä keikalle jne. Pääsin onneksi, jälleen. Tällä kertaa keikalle pääseminen oli niinsanotusti helpompi operaatio kuin Tampereen Ihkun keikalle pääseminen 8.7.
(Väliin pakko huomauttaa, että sori. Taas Uniklubi-aiheinen postaus mut no can do.)
(Väliin pakko huomauttaa, että sori. Taas Uniklubi-aiheinen postaus mut no can do.)
Kotikaupungin keikalla mun oli jotenkin entistäkin parempi olla. Reissaaminen toki tän bändin perässä on aina jees, mut tottakai oli hienoo kokee myös kotikaupungin keikka. Oon nähny tän bändin millon missäkin toukokuun 2016 jälkeen, mut Oulun keikka oli yks kovimmista keikoista. En osaa sanoa miksi, mut se vaan oli. Mulla oli niinsanottu kotikenttäetu.
Tää bändi toimii aina. Vaikka setti onkin lähes joka keikalla ollu pieniä poikkeuksia lukuunottamatta sama keikasta toiseen, minkä oon päässyt kokemaan. Ei se oo mua kuitenkaan haitannu, koska tykkään kaikista Uniklubin biiseistä. Toki osasta enemmän kuin toisista, mut en mä inhoo mitään biisiä. (Kuulostipa kliseiseltä mut fakta.) Uniklubi on se bändi, jonka keikalla mun huulilta näkee sen aidoimman mahollisen hymyn ja musta huomaa ulospäin sen, että oon onnellinen.
On ollu hienoo päästä juttelemaan noille tyypeille. Aina vaihetaan kuulumiset ja puhutaan millon mistäkin, parasta. Aivan ihania. Ei noihin vaan kyllästy. Oon myös huomannu sen, etten enää oo "se joku fani" Uniklubille, vaan ne tunnistaa ja moikkaa nimeltä. En valita, koska musta se on vaan kiva. Siitä tulee hyvä fiilis.
Näin Uniklubia keikkapäivän jälkeisenä aamuna ja voihan vitsi. Oli hauskaa. Saatoin mm. Jussin (laulaja) ja Teemun (basisti) hotellilta Ihkulle ja juteltiin niitä näitä. Jutut oli osittain aika levottomia, mut oli ainaki hauskaa. Otettiin siinä sit kuvat ja juteltiin lisää. Mulla oli maailman paras aamupäivä.
On ollu hienoo päästä juttelemaan noille tyypeille. Aina vaihetaan kuulumiset ja puhutaan millon mistäkin, parasta. Aivan ihania. Ei noihin vaan kyllästy. Oon myös huomannu sen, etten enää oo "se joku fani" Uniklubille, vaan ne tunnistaa ja moikkaa nimeltä. En valita, koska musta se on vaan kiva. Siitä tulee hyvä fiilis.
Näin Uniklubia keikkapäivän jälkeisenä aamuna ja voihan vitsi. Oli hauskaa. Saatoin mm. Jussin (laulaja) ja Teemun (basisti) hotellilta Ihkulle ja juteltiin niitä näitä. Jutut oli osittain aika levottomia, mut oli ainaki hauskaa. Otettiin siinä sit kuvat ja juteltiin lisää. Mulla oli maailman paras aamupäivä.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti