Aattelin alottaa tänne blogin puolelle tämmösen, missä kerron omat ajatukseni ja mielipiteeni niistä biiseistä, mitä oon viime aikoina kuunnellu (uutuuksia siis). En tiedä kuinka usein näitä teen, mutta aina sillon tällöin. Here we go.
Valitsin ensimmäiseksi biisianalyysiin Uniklubin uusimman biisin nimeltä Pakkopaita, joka julkaistiin eilen (15.11.) ja sitä on voinut kuulla tänä vuonna uudesta vuodesta asti keikoilla. Biisin sanat ovat Janne Selon käsialaa.
Oon itte päässy kuulemaan tän kuluneen vuoden aikana viidesti keikoilla ennen virallista julkasua ja tää oli tammikuussa sellanen, että osu ja uppos. Tän biisin sanat on sellaset joihin voi samaistua ja ne ketkä on joskus kärsiny biisissäkin (epäsuorasti) mainittavista asioista, pystyy samaistumaan. Tässä biisissä on kiteytetty hyvin syrjäytyminen ja mielenterveysongelmista puhuminen. Mun mielestä tän biisin aihe on sellanen minkä kaikki tiedostaa, mutta siitä ei puhuta ääneen niinkään paljoa. Asian pitäis olla toisinpäin: näistä asioista pitäis puhua enemmän ääneen.
Hyvän biisin tunnistaa yleensä siitä, että se toimii niin sähköisesti kuin akustisesti. Pakkopaita on just sellanen. Omasta mielestä tää on Uniklubin yks parhaimpia biisejä ja tässä on painava (mutta tärkeä) sanoma. Mitä enemmän tätä kuuntelee, sitä enemmän ymmärtää tästä biisistä ja siitä, mitä tällä halutaan sanoa. Lyhyesti sanottuna tää on jollain tavalla kantaanottava ajankohtasesta (vähän ääneen puhutusta) aiheesta kertova biisi. Samaan aikaan tää on niin Uniklubimainen. Vaikken tietäis tän olevan tän bändin biisi, niin tässä on tunnistettavia juttuja. Ehkä hieman uudella twistillä tosin.
Voin vahvasti suositella tän biisin kuuntelemista. YouTubesta löytyy muutama video keikoilta tästä biisistä ja tää löytyy tottakai mm. Spotifysta.
Mitä mieltä muuten ootte tän tyylisistä postauksista? Pitäiskö tehä useammin?
KOMMENTOI ALLE.
MUN SOMET
Instagram // laurakahilainen
Twitter // laurakahilainen
Snapchat // laurahaloo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti